timouotila

Loppiaisen haikeita ajatuksia joulumusiikista

  • GUF-kuoro esiintyi Lucian päivänä Viikin kirkossa. Keskellä istuvat vasemmalta mezzosopraano Petra Schauman, kuoronjohtaja Håkan Wikman ja pianisti-säveltäjä Gustav Nyström.
Huomaa vauveli kuvan vasemmassa alalaidassa. Hän pyrkii äitinsä syliin.
Kuva: Timo Uotila
    GUF-kuoro esiintyi Lucian päivänä Viikin kirkossa. Keskellä istuvat vasemmalta mezzosopraano Petra Schauman, kuoronjohtaja Håkan Wikman ja pianisti-säveltäjä Gustav Nyström. Huomaa vauveli kuvan vasemmassa alalaidassa. Hän pyrkii äitinsä syliin. Kuva: Timo Uotila

Joululaulut ovat siitä erikoista musiikkia, että sitä esitetään vain puolisentoista kuukautta adventista loppiaiseen. Nuo laulut ovat sesonkimusiikkia, jotka tuntuvat aina niin tuoreilta ja tervetulleilta, koska niitä ei ”soiteta puhki” esittämällä niitä vuoden ympäri niin kuin tavallisia iskelmiä – tai Beethovenin sinfonioita. Olenkin ehdottanut, että Beethovenin ykköstä soitettaisiin vain tammikuussa, kakkosta helmikuussa jne.

   Olen vuosittain joutunut miettimään, minkä joululaulun valitsisin, kun pitää lähettää joulutervehdys Suomesta ulkomailla asuville kuuntelijoille. Avustan näet raporteillani Australian valtion maahanmuuttajille suuntaamaa SBS-radiota ja Kanadan Thunder Bayn yliopistoradioasemaa LU-radiota.   

   Mielelläni valitsisin noiden hyvin vaikuttavien ja surullisten suomalaisten joululaulujen sijaan vaihteeksi jonkin iloisemman ruotsalaisen tai amerikkalaisen piisin. Mutta kun niitä ei ole minun tietääkseni tuotettu suomen kielellä – tai ei ainakaan esitetty minun kuulteni.

   Ne vakavat ja surulliset suomalaiset joululaulut ovat kyllä minunkin vakiosuosikkejani. Olenhan suomalainen. Toivottavasti Suomessa ja ulkomailla kuultiin tänäkin joulukautena monta kertaa ja erilaisina versioina iki-ihana Karl Collanin Zacharias Topeliuksen sanoihin säveltämä ”Sylvian joululaulu”, jossa sanotaan: ”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomehen kaukaisehen…”

 

Suomenruotsalaista laulun iloa

Kuulin Sylvian joululaulun Lucian päivänä Helsingin Viikin kirkossa kerrankin alkukielisenä eli ruotsinkielisenä esityksenä. Laulajana oli mezzosopraano Petra Schauman. Tuossa viehättävässä konsertissa esiintyi Helsingin Vanhankaupungin GUF-kuoro Håkan Wikmanin johdolla, pianistina Gustav Nyström. Tuon illan ruotsinkielisten joululaulujen joukossa oli vähintään pari kolme teosta, joista erittäin mielelläni kuulisin suomalaiset versiot, vaikkapa ”Julen är här” ja ”När det lider mot jul”.

   Olen seurannut läheltä suomenruotsalaisen GUF-kuoron toimintaa. Se kerää riveihinsä väkeä eri puolilta pääkaupunkia. Harjoitukset pidetään Vanhassakaupungissa yli 100-vuotiaassa komeassa hirsilinnassa, joka tunnetaan nimellä Berghyddan. Suomenkielistä nimeä sillä ei ole minun tietääkseni lainkaan.

   Olen huomannut niin kuin moni muukin, miten kuorolaulu luo suomenruotsalaisiin iloa ja yhteisöllisyyttä. Tutkimuksissa on todettu, että suomenruotsalaiset elävätkin kuulemma laulun voimalla onnellisemmin ja pitempään kuin muut suomalaiset.

   On kuitenkin erikoista, että ne surullisimmat joululaulut ovat ruotsinkielisen Topeliuksen runoilemia. Mutta ne ovatkin suositumpia suomenkielisinä käännöksinä.

   GUF-kuoro ottaa muuten vastaan myös suomenkielisiä laulajia, lisätietoja: www.guffen.fi

 

Topelius oli köyhien ja sorrettujen puolella

Joululauluista surullisin on myös Topeliuksen sanoihin sävelletty Otto Kotilaisen säveltämä Varpunen jouluaamuna. Kun sitä lauletaan kauneimpien joululaulujen illoissa niin kuin taas tänä adventtiaikana meidän Tapanilan kirkossamme, kurkkuani kuristaa, kun sanoissa kerrotaan sen varpusen olevan meidän pieni veljemme, joka on tullut tervehtimään meitä tuonelan porttien takaa taivaasta. Mieleeni tulee Topeliuksen satu sairasvuoteella riutuvasta Rafelista. Hän odotti kesää, jota ei koskaan tullut. Saman kohtalon koki itsensä Topeliuksen poika.

   Mieleen tulee myös Astrid Lindgrenin huikean vaikuttava satu ”Veljeni Leijonanmieli”, samoin lastensairaalan syöpäpotilaat ja arabimaiden sodissa nälkään ja tauteihin riutuvat lapset. Olen kirjoittanut kauneimmista joululauluista aikaisemmin näillä palstoilla: http://timouotila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/127877-joulumusiikki-vahvasti-lasten-koyhien-ja-sorrettujen-asialla  

   Tänä vuonna muuten valitsin ulkosuomalaisille radiokuuntelijoille Jean Sibeliuksen ”En etsi valtaa, loistoa”. Sen sanat ovat taas – tietenkin Topeliuksen. Noissa sanoissa ydin on taas sijoitettu loppuun, viimeiseen säkeistöön. Topeliuksella on sydän paikallaan. Hän puhuu rikkaista ja köyhistä, erityisesti juuri syrjityistä ja vähäosaisista, joiden puolella hänen sympatiansa on. Muistammehan, mitä itse Jeesus sanoi rikkaalle miehelle, joka yritti lähestyä häntä. Tuo sosiaalinen sanoma miellyttää ja lämmittää minua joka kerta, kun kuulen tämän laulun.

   Valitsisin kyllä periaatteessa mielelläni jonkin uudemman laulun, jos löytäisin sopivan. Kassu Halosen ”Sydämeeni joulun teen” viehättää sävelmältään. Mutta Vexi Salmen sanat tuntuvat Topeliukseen verrattuna pelkältä leppeältä tunnelmoinnilta. Niistä puuttuu varsinainen yhteiskunnallinen sanoma, sosiaalinen viesti meille ihmisille, rikkaille ja varsinkin köyhille.

   Niinpä kodittomien joulujuhla on minulle juhlista jaloin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

minnam ahonen

Ruotsissa on tehty muutama vuosi sitten uussanoitus tuosta Topeliuksen Joululaulusta eli En etsi valtaa loistoa -sävelmästä.

Sanoituksessa, jonka takana on konkarimuusikko Mikael Wiehe, on jätetty pois kristilliset viittaukset. http://sv.wikipedia.org/wiki/Mikael_Wiehe

Joka tapauksessa laulu sopii näin ehkä vielä joulunkin jälkeen (ja ateisteillekin), siinä nimittäin annetaan toivoa ja lohtua valon voittamisesta ja kevään tulosta.

Esitys ja sovitus on kuitenkin ihana ja olen kuunnellut sitä oikeastaan enemmän kuin suomenkielistä versiota (kuuntelen vähän radion musiikkilähetyksiä, kauppakeskukseni jätti onneksi laulujen soitot vähemmälle tänä vuonna enkä telkkariakaan juuri katso).

https://www.youtube.com/watch?v=8bZJsRDD9oU

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Kiitos hienosta kommentista #1, Minnam Ahonen.
Noilla sanoituksen muutoksilla tätä Sibeliuksen laulua voi näköjään esittää vaikka koko talven tai jopa ympäri vuoden.

Mutta ovatko sanat enää Topeliuksen? Totta puhuen eihän virsistäkään aina lauleta kaikkia säkeistöjä, joten runoilijan kokonaisnäkemys ei silloin välity. Teemoja voidaan varioida.

Sofia Karlssonin esitys on koskettava.

Parhaat toivotukset,
Timo Uotila

minnam ahonen

Mukava että miellytti! Kaikki eivät ota omakseen saati hyväksy, jos rakasta vanhaa laitetaan uusiksi, mutta Sibeliuksen sävelmä sai kyllä uutta raikasta ilmaa. Mutta osuutensa oli kyllä laulajalla. Joku toinen ei ehkä olisi puhaltanut noin kaunista henkeä noinkin mahtipontisuudesta riisuttuihin sanoihin.

Topelius oli tietysti jäänyt kyydistä, mutta on tietysti mukana siinä henkisessä ja ehkäpä rivienvälisestä kansallismielisessä alkuinnoituksessa (ruotsalaiset alkuperäiset sanat mainitsevat isänmaan, fosterjord, joka suomalaisesta versiosta puuttuu), minkä nuori Sibelius Topeliuksen joulurunosta löysi.

Liekö tämä blogistille tuttua, mutta 1980-luvulla laulu vietiin suomenkieliseen virsikirjaan (nro 31) ja silloin se sai uuden ja itse asiassa Topeliuksen alkuperäiselle tekstille paljon uskollisemman käännöksen (tosin siinäkään vielä ei saada kaikkia merkityksiä mukaan). (Huom. alaviite virsikirjassa
"Zachris Topelius 1887. Suom. 1909, Niilo Rauhala 1984, 1986. Virsikirjaan 1986.")
http://evl.fi/virsikirja.nsf/pudotusvalikko/031?Op...

Mutta suomalaiset ovat niin jo omaan versioonsa tottuneet, ja luulevat sen vieläpä olevan Topeliuksen omasta kynästä. Tuosta 1909 kääntäjästä ei ole varmuutta.

Mielenkiinnosta voi katsoa myös muita käännöksiä. Tässä koraaliwikissä on ainakin pari englanninkielistä ja yksi saksankieleen En etsi valtaa loistoa. Näille voi olla käyttöä tulevaa kansainvälistä kirjaanvaihtoa ajatellen :)
http://www3.cpdl.org/wiki/index.php/En_etsi_valtaa...

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #5

Minnam Ahonen, #5.
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta kommentista, josta saamme paljon tietoa Sibeliuksen joululaulusta "En etsi valtaa, loistoa". Se on ajankohtaista myös siitä syystä, että tänä vuonna on kulunut 150 vuotta Sibeliuksen syntymästä. Topeliuksen tekstin ja sen käännösten vaiheet osoittavat, miten tuota laulua rakastetaan.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Linkissä on täkäläisen LuoTU ryhmän suomenkielinen versio Mendelsonin kappaleesta Enkellaulu kajahtaa. Siinä on iloa kahden sopraanon ja yhden tenorin voimin.

https://www.youtube.com/watch?v=TYrxwTyLaOg

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Seppo Turunen, #3, kiitos linkistä hienoon esitykseen tuosta Enkellaulusta. Se on upeaa musiikkia, jota kuulee joulun aikaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Päättyy joulu vaikk' ei kenkään sois.

Ajatuksia herättävä säe, eikä pelkästään kenkä-substantiivin yksikön illatiivimuotoa muistuttavan pronominimuodon vuoksi. Riisuskelin kuusen tänään, ja jokaisen kultapallon mukana varisi lattialle parikymmentä neulasta. En tuntenut pienintäkään haikeutta joulunpyhien jäädessä taakse. Tällä kertaa pyhäpäiviä osuikin kalenteriin maksimimäärä, kun joulua vietettiin keskiviikosta alkaen.

Todellisuudessa kenkään ei tammikuun toisella viikolla enää harmistu, että joulu loppui.

Joulukuusi viedään pois, pois, pois.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Tuomo Kokko, #7:
Olet siis niin karski tyyppi, että voit riemumielin heittää joulukuusen ulos jo loppiaisena. Minun herkkä ja hempeä mieleni ei suostu moiseen. Odotan ainakin Nuutin päivään (13.1.), jolloin joulun aika kansanperinteen mukaan vasta loppuu. Sinne asti voi myös turvallisesti kuunnella joulumusiikkia.

Toisinaan otan käyttöön vielä ortodoksisen kalenterin. Venäjän ortodoksit viettävät joulua vanhan ajanlaskun mukaan vasta loppiaisena. Sitten seuraa "vanha uusivuosi" joskus Nuutin päivän tienoilla. Ortodoksien loppiainen on joskus 20.1. tienoilla ja "ortodoksinen Nuutti" vasta lähellä tammikuun loppua.

Jouluvalot saavat koristaa parveketta siis vielä ainakin tammikuun loppuun. Jotkut eivät raaski luopua niistä kuin vasta helmikuun lopulla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vanha kansa saattoi juhlia Nuutin päivään asti, mutta luulenpa ettei jouluhössötystä ollut aloitettu marraskuussa. Nyt kaupallisen joulun aikakaudella on aihe ollut esillä ainakin kuukauden ennen varsinaisia joulunpyhiä.

Ripustin muutaman ledisarjan pihapensaisiin jo loppusyksyllä, mutta en vahingossakaan käyttänyt niistä sanaa "jouluvalot". Ajattelin niitä vain koristeina, valopilkkuna lumettoman kaamoksen keskellä.

Kuusen ulosheitto tammikuun seitsemäntenä karskiutta? Jaaha; mitäs jos sen olisi tehnyt jo Aapelin päivänä?

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #9

Tuomo Kokko, #9:
Jouluhössötys alkaa tosiaan ensimmäisestä adventista, joka on tavallisesti jo marraskuun lopulla. Meillä Helsingin Tapanilassa on ennen joulua melkein joka ilta jokin pihatapahtuma eri puolilla kylää. Sitten tulee varsinainen joulu, uusi vuosi ja loppiainen jne.

Valmistelut ovat sitä luokkaa, ettei rakennelmia henno heti heittää nurkkaan.

Mutta joulumusiikilla on aikaa vain vajaat pari kuukautta. Se on vähän, sillä kaikkea muuta musiikkia soitetaan ympäri vuoden.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset